PETRI LANNE

Petri Lanne - Ajatuksia

OMA ELOKUVA JA SEN MONIMUOTOISUUS!

Olen taas viimeaikana tutkinut omaa sisintä ja miettinyt oman elämäni monimuotoisuutta ja niiden monien siihen mahtuvien eri tapahtumien todellisia syitä ja vaikutuksia.

Päädyin ajatukseen että, oma elämä on aikamoista ELOKUVAA! Siihen elokuvaan mahtuu paljon Iloa ja surua, rakkautta ja vihaa. Myös valtava määrä EPÄILYKSIÄ ja pettymyksiä, sekä tunnetta ja tunteettomuutta. Kuin myös anteeksiantoa ja anteeksiantamattomuutta.

 

Elokuvasta tekee mielenkiintoisen, koska olen itse sen käsikirjoittaja ja vielä esitän sen pääosassa!

Sitä omaa dokumenttia katsoessani, herää väkisinkin ajatus. Uskonko siihen luomukseen ja näkemääni oikeasti? Onko se kaikki tapahtunut totta? Onko se tarkoitettua? Sen joudun itse sitä katsoessani joka kerta erikseen päättämään. Katson siitä minkä osan tai pätkän tahansa ja ihan milloinka vain haluan. Jos uskon sen olevan totta, niin silti yleensä sen elokuvani joitain osia ja pätkiä kuitenkin aina epäilen toisenlaisiksi. Ainakin epäilen monia sen kohtia eri tavalla syntyneiksi, siis erona siihen mitenkä ne oikeasti todellisuudessa ovat syntyneet.

Fakta on! Epäilyn muuttuessa toisenlaiseksi totuudeksi. Myös niiden monien elettyjen jaksojenkin totuus muuttuu sillä hetkellä kyseenalaiseksi.

( Kaikki aiemmin luodutkin ). Pakostakin vaihtoehdoksi jää ainoastaan, että joskus totuutena pitämäni on silloin ollut myös pelkkää kuvittelua. Niin täytyy myös olla tekemäni käsikirjoituksen monissa muissa osissakin silloin samoin. Kaikki vaikuttavat silti taatusti siihen jo tehtyyn ja näyteltyynkin elokuvaan. Sekä tulevaan, koska se elokuva jatkuu.

Määrätyillä eri tavoilla oman elokuvansa kulkuun voi vaikuttaa paljonkin, sen kaikki tietävät. Yllättäin kaikki siltikin tapahtuu ja rakentuu ihan automaattisesti vaikuttaen. Mitenkä on tapahtunut ennen, niin se tapahtuu myös nyt, sekä tulevaisuudessa. Siinä asiassa mikään ei ole muuttunut, eikä tule muuttumaan. Vaan ne kaikki menevät edelleen omien aiempien uskomuksien ja käsikirjoituksien mukaan. Se on asia mikä ei muutu!

Yllätys- kohtauksiakaan siihen tulevaan ei yleensä tyhjästä ilmaannu, ellei ne siinä omassa käsikirjoituksessa ole aiemmin jotenkin toivomuksina mainittu.

Kuviteltu ja eri tavalla syntynyt totuuteni ei voi myöskään olla silloin vain koko totuus. Jos se kerran on sisältänyt sen epäilyn ja rakentunut siihen. Se vaan on fakta. Vaikka se kuviteltu olisi totuudelta joskus tuntunutkin. Koska jos jostakin syystä jotain epäilen enkä siihen usko, niin silloin en myöskään oikeasti sitä totuutta tiedä. Vaan ainoastaan luulen tietäväni ja sellaisia kuviteltuja totuuksia elämässä on todella paljon.

 

Totuuden ainoaksi vaihtoehdoksi jää silloin kuviteltu totuus. Ja sen kuvitellun vuoksi, ne uudetkin totuudet saavat herkästi osakseen aina turhia uusia epäilyjä.

Sitä kuviteltua totuutta on todella paljon. Koska epäily on aina sen elokuvani pääjuonena silloin, niin ei se voi myöskään sen epäilevän käsikirjoituksen vuoksi toimia muulla tavalla kuin epäilevästi. Joka on epäilemättä aika loogista. Elokuvani osina on myös paljon muiden tietämättömyyttä ja tarkoituksella esitettyjä valheellisia kertomuksia, sekä paljon muita väärinkäsityksiä ja muiden uskomuksia kaikesta. Kaikkia niitä kuitenkin noukin matkan varrelta omaan elokuvaani. Milloin minkäkin käsityksen mukaan. Alunalkaen ne muualta tulleet valheelliset kertomukset on kuitenkin tarkoitettu silti jonkun toisen tarkoitusperiä vastaaviksi ja kirjoitettu hänen omaan elokuvaansa sopiviksi kohtauksiksi. Uskon minä sitten ne totuutena, tai en. Aina ne kuitenkin vaikuttavat jotenkin myös sen oman elokuvani tulevissa kohtauksisssa, joko tarkoituksella tai tiedostamatta. Niiden totuudellisen merkityksen lopulta päätän aina itse. Uskon sen totuudellisen merkityksen mitenkä vain. Eteenpäin mennään ainostaan tunteella, luottamuksella ja intuitiolla. Ns. Uskottuun totuuteen luottaen. Elokuvaani ne, kuviteltukin tekee aina vain uutta jaksoa. Useasti jälkeenpäin huomaan että joku asia ei ollutkaan totta. vaikka uskoinkin siihen täysin totuutena aiemmin. Silloin myös se oman elokuvani käsikirjoituksen suunta aina muuttuu. Sen on myös pakko silloin vaikuttaa oman elokuvani tulevaan kauteen.

 

Vieraan elokuvan vaikutus.

Joskus toisen leffasta voimme nähdä omille uskomuksillemme todisteena vaikka luottokortilla vuokratun luxusauton tai velaksi ostetun talon. Yms.

Me herkästi uskomme ja kuvittelemme silti ne yleensä erilaiseksi totuudeksi. Tietämättä edes mitään luottokortista ja kyseenalaistamatta muutenkaan yhtään sitä näkymätöntä muuta totuutta toisen leffasta. Silloin se nähty jää kuvitelluksi totuudeksemme. Niin me rakennamme uskomuksiamme, joita voimme sitten jälkeenpäin myös katsella epäilyksinä ja niiden vaikutuksia omassa elokuvassamme. Vastaavanlaisia kuviteltuja totuuksia me yleensä kumarramme ja palvomme. Samalla luomme aineksia omaan elokuvaamme valtavilla itsesyytöksillä, epäilyksillä ja muilla aiemmin kokemillamme pettymyksillä. Sekä valtavalla riittämättömyydellä.

Silloin uskomme omaan heikkouteemme ja kuvittelemme olevamme kykenemättömiä ja täysin saamattomia siihen toisen elokuvaan nähden.

( kuviteltuumme ). Koska olemme uskoneet vain itseemme vertailun kautta, tietämättä koko sen leffan ehkä paljon tarua karumpaakin totuutta. Silloin myös monesti aivan suotta pilaamme epäilemällä ja kuvittelemalla sen oman elokuvamme syytöksin ja turhin epäilyin. Näistä syytämmekin sitten vuorostaan oman elokuvamme muita näyttelijöitä. Yleensä niitä jotka ovat omasta mielestämme pilanneet sen meidän oman elokuvamme.

 

Tuollainen kuviohan on aivan järjetön. Kun siihen kehään joutuu, ei meinaa edes ymmärtää olevansa itse siinä ympyrässä. Sitä kutsutaan myös oravanpyöräksi!

Pieni intuition luoma epäilys voi kyteä joskus omassa päässä hetkittäin. Vaikka siitä "mahdollisesta luottokortista". Kuitenkaan siihen intuitioon uskomatta ja antamatta sen ajatuksen vaikuttaa omaan kuviteltuun harhaan. Sekin muuttaisi jo sitä itseensä vertailevaa käsitystä. Silti sanomme ja toistamme kuorossa että, me elämme kyllä omaa elämäämme ja vielä ilman minkäänlaisia muita vaikutteita. Huhhahhei ja rommia pullo! Tietysti epäilyt riippuu paljon eri tilanteista. Mutta kuvitella voimme pelkästään jo noistakin uskomuksista seuraavan sinne omaan elokuvaamme aikamoista soppaa ja sotkua.

 

Epäilemme liian paljon jopa sitä omaa intuitiota / henkisyyttä.

Koska meille yleisesti opetetaan ja kerrotaan kaikki niin älyttömän ristiriitaisesti ja totuutta vältellen. Paljon myös muiden omiin epävarmoihin uskomuksiin ja heikkoon itsetuntoon perustuen. Kun monta eri kokkia hämmentää ja maustaa kuvitelmillaan sinunkin soppaasi se sakenee väkisinkin.

 

Yleisesti suureen ääneen epäillen kerrotaan.

Ei siihen sellaiseen intuitio /ajatustasolla olevaan huuhaahan ainakaan kannata uskoa, kun siihen ei voi mitenkään oikeasti luottaa. Mihin sitten voi oikeasti luottaa, jos ei siihen omaan intuitioon?

Ei kukaan voi sanoa että ajatus- / intuitiotasolla olevat epäilyt eivät vaikuta sinuun todellisesti? Koska kaikki ihmiset toimivat niiden mukaan kuitenkin. Tuollaiset epäilykset juuri ovat niitä muiden kertomia ristiriitaisia epäilyksiä. Välttämättömästä totuudesta ja omasta intuitiostasi. Luota siihen oikeasti ja kunnolla, äläkä epäile etukäteen! Luotat siihen jo muutenkin, ainakin sen verran että luot eri ihmisistä ja asioista käsityksiä etukäteen, tietämättä totuutta. Nekin vaikuttavat kaikkeen.

 

Mikä on todellista?

Onko se sitä kun joku sanoo että tottakai täytyy uskoa ja luottaa? Aina pitää haaveilla paremmasta? Herää kysymys onko se haaveilu totta? Vai onko se huuhaa" vasta sitten totta, kun se haave toteutuu. Niihin todellisiin omiin haaveisiin / kuvitelmiin ja intuitioon juuri pitäisi luottaa ja uskoa. Joku voi sanoa ei pidä paikkaansa ainakaan hänen kohdallaan. Hänelle ei ole koskaan ilmeisesti valehdeltu. Uskotelkoon vielä tuonkin itselleen täysin totuutena. Voi uskotella itselleen että se valheellisuus on paljon hyväksyttävämpää, koska niin tekevät melkein kaikki muutkin, ainakin suurin osa. Sillä vaan ei ole sen totuuden kanssa mitään sen suurempaa tekemistä, kuin että valhe on totuuden vastakohta. Ne molemmat keräävät ja vetävät aina puoleensa samankaltaisuutta lisää. Kaikilla on myös vastakohtansa. Kun valheet hyväksytään, niin unohdetaan myös se että kaikki valheet vaikuttavat siihen oman elokuvan kulkuun.

 

 

 

 

 

 

 

 

OMA ELOKUVA JATKO- OSA 2

Silloin ei voi enää oikein omiin tunteisiinkaan kunnolla luottaa. Nekin perustuvat vain intuitioon ja luottamukseen. Ne luottamuksen tunteet myös katoavat, kun totuus katoaa. 

Jäljelle jää vain epäilyjä, jonka kaikki tietävät omien kokemuksiensa kautta. Valheista seuraavat epäilykset ovat aina välttämättömiä. Epäilyksiä on aina kaikenlaisia, vaikka niistä monet ovatkin aivan täysin turhia. Turhatkin ovat itse kuviteltuja ja monesti vielä hyvin erikoisesti mastettu, valtavalla määrällä omia lisämausteita. Tarkoittaen sitä että, niitä turhia epäilyjä juuri epäillään aivan liikaa. Omat epäilykset ovat aina itse luotuja ja aiheutettuja. Kun oman elämän epäilykset täyttävät enemmistön ajatusmaailmastasi. Olet silloin itse aiheutettujen epäilystesi vankina. Näin ollaan yleensä siinä tilanteessa että tarvitaan jo "sairauteen" paljon lääkkeitä, tai ainakin kovan kännin toistuvasti. Todellista syytä tietämättä ja ymmärtämättä. Korvikkeiden tarpeen aiheuttaa vain se itse aiheutettu jatkuva epäily, jota monesti luulosairaudeksikin kutsutaan. Sillä on myös monta muuta nimeä. mm. Alkoholismi. ( Sitä usein epäillään, omasta tai monesti toisien puolesta ). Monet ottavat sen vuoksi juuri korvikkeita, että saadaan jotenkin se oma elämä ja pää nollattua.

Voihan silti tehdä paljon muutakin vahinkoa itselleen, "kuin sekoilla kännissä". Esimerkiksi ollessaan parisuhteessa, voi molemmat tai toinen hommata itselleen ulkopuolisen suhteen tai lukemattomia irtosuhteita, ym. Niistäkin tulee aina valtavia epäilyjä puolin ja toisin. Hakee helpotusta itsensä ulkopuolelta, niin saa kohdalleen vain lisää epäilyjä. Sellaisistakin tulee aina jänniä jaksoja omaan tulevaan elokuvaan. ( Voi myöhemmin sitten katsella ). Toista tai itseään kun epäilee ja itse sen vuoksi sekoilee. Sehän on aikatavalla väärä ajatuskulku. Se sekoilu on silloin kostoa! Eikä se epäily ja kosto ainakaan itseä kohtaan koskaan parempaan suuntaan vie.

Vastuun niistä omista epäilyistä ja tekemisistä voi aina lakaista sinne maton alle, ns. Vaikenemalla. Epäilemällä ja pelkäämällä aina sitä, että koskahan niitä omia tekosia pomppaa näkyviin. Syyttää sitten taas vuorostaan niistäkin kaikista entisistä tapahtumista aina omaan elokuvaansa muita siihen aiemmin valitsemiaan näyttelijöitä. Kun lopulta ei enää muuta keksi, niin ottaa vielä sen avioeron tai muuten vaihtaa olemassa olevaa suhdetta. ( Tai joutuu vaihtamaan ).

Kaikki on kuitenkin seurausta siitä, kun kerran ei ole halua oppia elämässään. Sitä turhankin yksinkertaista epäilemisen tuomaa välttämätöntä totuutta ja sen seurausta. Se epäilemisen merkitys ja vaikutukset on erittäin tärkeä hoksata, edes osittain. Jos et hoksaa sitä merkitystä. Kehän kiertäminen ja totuuden etsiminen vain jatkuu, sekä lopulta alistut ja luhistut omien väärienkin epäilystesi seurauksena. ( Eikä uskalla enää aidosti elää ).

Aina pyritään saamaan muualta hyväksyntää, luottamusta ja jonkinlaista arvostusta kanssakulkijoilta. Ne on asioita joita todellisessakin elämässä aina tarvitaan ja kaivataan. Että jotenkin voi avoimin mielin jatkaa sen elokuvansa pääosassa näyttelemistä. Oli sitten aiemmin tapahtunut ihan mitä tahansa. Eikä sitä todellakaan aina muut tiedä oikeasti, kuin aina paremmin edes itsekkään. Mitä on näkymättömässä leffassasi oikeasti tapahtunut. Ne on suurelta osin niitä muiden harhaisia kuvitelmia ja epäilyjä. ( Myös omia ). 

Jos sitä epäilyksen merkitystä ei ajattele ja älyä, niin lopulta ne epäilykset taas loistavat elokuvassasi. Ne täytyy aina kirjoittaa sinne käsikirjoitukseen silti sitä ennen.

Silloin ne vasta vaikuttavat kun tulevat todellisiksi epäilyiksi ja vasta sen jälkeen ovat valmiita uudelleen näyteltäväksi. Oikeasti sellaista epäilysten rinkiä ei kukaan omaan leffaansa tarkoituksella halua.

 

Osa ihmisistä epäilee melkein aina kaikkea.

Monet vielä julkisesti niiden toisten ihmisten elokuvissa tapahtuneita koukeroita ja asioita. Silloin ei tarvitse keskittyä niin paljon siihen omaan elokuvaansa. Aamulla kun herää ja miettii epäillen ensinmäisenä, mitä hittoa se naapuri oikein tekee. Niin päivä lähtee käyntiin niillä epäilyksillä ja kuvitelluilla harhoilla hyvin liikkeelle. Elämälle täytyy löytää aina joku korvike, niitä on todella paljon monenlaisia. Vain päästäkseen ja yrittäessään sitä omaa todellisuuttaan pakoon. Mutta se vasta onkin mielenkiintoista kun alkaa miettiä syitä niihin omiin epäilyihin. ( Kannattaa joskus miettiä ).

Monesti mietitään aivan pakolla vasta jälkeenpäin. Silloin epäilyksen kierre on jo valtava. Eikä sitä pääse edes korvikkeilla enää mihinkään pakoon. Olivat ne korvikkeet sitten mitä tahansa. Silloin joutuu katsomaan sitä omaa totuutta yleensä silmiin. Huomatakseen että kaikkien niiden takana on se sama epäily. Huomaa yleensä myös sen, että omakin aito elämä on epäilyksien vuoksi monilta osin jäänyt elämättä ja kokematta. Yleensä silloin mietitään, mitä on saatu elämässä aikaan. " Se onkin vain lipunut nopeasti ohi " ja jatkaa lipumistaan. Jos haluaa muuttaa elämäänsä, kannattaa tehdä muutoksia käsikirjoitukseen. Pienetkin muutokset muuttavat koko elokuvasi rakenteen. Se on fakta.

 

Eläessä se ei ole koskaan liian myöhäistä.

Koska epäilyt itseämme kohtaan ovat kaiken vahingollisempia, sen vuoksi on kiinnitettävä huomiota enemmän omiin ajatuksiin. Jos haluaa oman elokuvansa jatkossa muuttuvan. Silloin pitää pyrkiä välttämään niitä itseään epäileviä sekä elämäänsä liityviä muitakin syyllistäviä ajatuksia. Ajatuksen voiman erot huomataan ihan pienellä kokeilulla. Eikä se ole edes vaikeaa. Joku voi ajatella ja epäillä että, ei se niin helposti minun kohdallani toimi. Mutta se toimii aivan varmasti ja joka ainoan kohdalla, jos vain muutosta haluaa. Ajatuksen voima on valtavan suuri. Se oikeasti vaikutta aina todella paljon uskon ja epäilyn kautta. Usko on sama kuin todellinen uskomus. Asiassa kuin asiassa.

 

Miksi sitten epäilen tilanteita katsoessani omaa elokuvaani jos kerran uskomukseni on totta?

Se johtuu vain ja ainostaan siitä että uskoin jotain joka myöhemmin osoittautuikin toisenlaiseksi totuudeksi. Koska koen sen eri tavalla sitä omaa elokuvaa aikanaan käsikirjoittaessani, kuin myöhemmin katsoessani. Eli olen ne monet totuutena pitämäni epäilykset sinne aiempaan elokuvaan itse jo paljon aiemmin käsikirjoittanut, siis sitä leffani alkuosaa luotaessa. Niin on aivan selvää myöhemmän ymmärryksen ja tiedon erotuksella se, että tapahtumat oikeasti näyttävät myös myöhemmin katseltuna erilaisilta. Vaikka ovatkin yhtä ja samaa, sekä ovat vieläkin sen aiemman hetken jatkoa ja todellisuutta. Omien epäilyjen sekä uskomusten vuoksi ne käsittelemättömät asiat vaikuttavat edelleen. Vaikka eivät todellisuudessa olisi edes totta. Sehän siinä vasta hullua onkin. Se on EPÄILY joka vaikuttaa kaikkeen, kaiken eniten. Koska se tarpeeton epäily luo myös turhan pelon. Joka on taas itsessään äärettömän hallitseva ja koukuttava. Siksi turhaa epäilyä myös kannattaa pyrkiä välttämään. Se on paradoksaalista, siksi se on jotenkin niin pirun vaikea ymmärtää. Silloin sen on pakko olla totta, että olen kirjoittanut oman leffani mielikuvituksen pohjalta. Uskomuksiin ja epäilyihini perustuen. Eikä se silloin voi edes olla kuin osittain totuuteen perustuvaa elokuvaa, jota nyt täysin totuutena ja toteutuneena katselen taaksepäin.

 

Menneisyys luo aina tulevaisuutta.

Uutta jaksoa esitän liki päivittäin ymmärtämättä siitäkään kaikkia näyttelemiäni kohtauksia. Kuin vain pieninä pilkahduksina, hetkissä välähtäen. Totuudellisena voin vasta katsoa niitä kokonaisuuksia paljon myöhemmin. Jokaisen elokuva on omassa päässä tehdyn käsikirjoituksen mukainen elokuva, oikeasti ne kaikki on rakentuneet myös valtavaan fiktioon. Minun leffani on ollut vielä täyteen manipuloitu kaikenlaista pelkoa, kauhua ja muita estoja. Nekin osat ovat rakentuneet sinne omista epäilyksistäni ja valinnoista. Ne kaikki osaset ja niiden eri kohtaukset olen useasti sinne vielä hienosti asetellut sopiviksi ja ennalta suunnitellen. ( Sisältäen joskus tiedostettuja valheitakin ). Niitä kauhupätkiä katsoessa jälkeenpäin onkin sitten helpompi epäillä taas lisää muita näyttelijöitä ja vielä kokonaan mausteena vaikka epäillä sen koko sarjan jaksoa jonkun muun käsikirjoittamaksi. Kun oikein omien epäilyjen vuoksi kolisee!

Vastanäyttelijät olen kuitenkin siihen elokuvaani itse aina valinnut. Silti mielessäni aina voin arvostella ja haukkua kaikki muut elokuvani näyttelijät. Ainakin voin syyllistää ne muut, koska ovathan ne kuitenkin syyllisiä ja pilanneet minun "hienon elokuvani". Vaikka minä olen siinä pääosassa epäillen näytellyt ja jo sen käsikirjoituksessakin epäillyt. Niin se vaan menee, vähän karrikoidenkin ajateltuna. Tuollaisia elokuva-aineksia on kertynyt valtava repullinen matkan varrelta ainakin minulle mukaan. On ollut epäuskoa sekä luottamusta ja luottamuksen puutetta epäilyksineen. Ihan omiksi tarpeiksi, niitä olisi ollut riittävästi ilman muidenkin turhaa syyllistämistä. Kohtauksia siis riittää ilman turhaa syyllistämistä. Uskon että pelkästään niistä omista kokemuksista olisi jo muutaman tuhannen tunnin kauhu- pätkän saanut katseltavaksi ihan helposti. Niin kuin varmaan monet muutkin omistaan. Eikä muuten ole mitään yksitoikkoisia leffoja katseltavaksi, sen voin silti sanoa vain omastani. Suosittelen kaikille mukavaa elokuvailtaa, aina joskus. Kannattaa sitä omaansa hieman katsoa, ties vaikka sattuisi olemaan niitä turhia epäilyksiä. Ne kohtaukset ovat tulevassa elokuvassasi aivan turhia. Turhat epäilykset estävät todella paljon elämässäsi kaikkea onnistumista. ( Uskot sitten minuun tai et ). Koska ainahan saatat jotain sinäkin epäillä! Näin ainakin minä uskon ja epäilen.

 

 

OMA ELOKUVA JATKO- OSA 3

Vastakohta ja valinta.

Mielenkiintoista on silti havahtua minun leffassani myös siihen, että aina siinä on se kuviteltu vastakohtakin nähtävissä. ( Menneessä ja tulevassa ). Jos sen vain haluaa nähdä, koska silloin voi kyllä joutua ottamaan myös vastuuta itse, eikä se ole aina kivaa! Koomista kylläkin, näin jälkikäteenkin ajatellen. Vastakohtien näkökulmasta katsottuna huomaan taas sen, että aina on myös valinnan mahdollisuus. Jotka ratkaisevat sen kysymyksen? mitenkä se elokuvani jatkossa etenee. Se valinta myös erottaa tai liittää kaikki tulevat elokuvani kohtaukset. Voin vielä itse vaikka värittää ( Maustaa ) ne oman mieleni mukaan. Koska niinhän kuitenkin kaikki muutkin elokuviensa käsikirjoittajat tekevät.

Mikä juuri tekeekin minun elokuvastani päätä huimaavan ja huikean!

Siinä on kauhua ja tasapainoa, faktaa ja fiktiota, epäilyjä ja totuutta, menetyksiä ja saamisia, iloa ja surua, rakkautta ja vihaa, hyvää ja huonoa onnea, pelkoa ja itseluottamusta, rahaa ja köyhyyttä. Se on ollut silti tärkeintä että on riittänyt aina uskoa ja toivoa parempaan, huonoinakin aikoina. Eikä vielä onneksi ole THE END, eli sen loppukohtauksen aika tullut. Joten senkään takia ei ole vielä liian myöhäistä, kirjoittaa tätäkään uutta osaa.

Elokuvassani esiintyneet on minulta monesti kysyneet, oletko uskossa? Johon olen aina vastannut, että olen aina ollut. On kysytty mihin uskot? On kysytty miksi et elä niin kuin uskot? Sekin on mielestäni aina helpommin sanottu kuin tehty. 

Kyseinen lause on kuultu vieraankin suusta useaan kertaan. Sopii silti minunkin suuhuni ja näkyy erittäin hyvin elokuvassani. Ja sitä uskoakin on aina niin monenlaista, siksi sitä onkin niin vaikea muille aina oikealla tavalla perustella. Ja kaikkihan me näyttelemme kuitenkin omassa henkilökohtaisessa elokuvassamme. Mielestäni se on se pääasia että on sitä uskoa. Koska jos et usko, niin silloin vasta mikään ei toimi. Ei ole edes hengissä silloin enää, ainakaan itse hengittäen. Siis jos ei siihen hengittämiseenkään oikeasti usko. Sekin on nimittäin fakta. Voit nytkin epäillä, että sinun kroppasi hengittelee kuitenkin, vaikka et siihen itse uskoisi. Se ei pidä paikkaansa, koska uskot siihen, " että sinun kroppasi hengittelee kuitenkin ". Jos kerran ajattelet ja uskot niin. Silloin se on niin. Sekin on sitä ajatuksen voimaa.

 

Olen niitä monia kysymyksiä ihmetellyt eräitä kertoja leffaani jälkikäteen katsoen. Vaikka uskonkin että en ole ainoa senkäänlaisen ihmettelyn kanssa.

Hyviä kysymyksiä ovat silti " Miksi et itse elä niin kuin uskot? Elätkö itse niinkuin uskot? "

Omassa elokuvassani ne omat uskomukseni olen kokenut pitkälti silti omiksi haasteikseni. Vaikka en kaikkiin niihin haasteisiin / tapoihini toimia, ole aina sillä hetkellä ja oikealla tavalla sitä totuutta, tai edes aina kuviteltua totuutta heti löytänytkään. Enkä ole osannut sen vuoksi aina itseäni, kuin en kaikkia muitakaan miellyttävällä tavalla niihin suhtautua. Eikä se silti varmaan ole se elokuvani todellinen tarkoituskaan. Siis ainakaan se kaikkien muiden miellyttäminen. ( Sekin on mahdotonta ). Silti jotain uutta olen elämästäni ja kokemuksista pyrkinyt oppimaan, ainakin jälkikäteen. Se juuri tuo mielekkyyttä siihen, sekä uusia jaksoja omaan elokuvaani. ( Miellyttää ne sitten muita tai ei ).

Helppo on katsoa jonkun muun elokuvaa ja ohjeistaa vaikka sitä suuressa viisaudessaan. Päättää sitten se toisen leffa vielä täydellisesti omissa ajatuksissaan ja parhailla mahdollisilla elämisen ohjeilla painottaen. Usein kyselläänkin toisten leffoista vain niitä arvostellakseen. Monesti siinä toisen elokuvassa olisi niin paljon helpompi omasta mielestään esittää pääosaa ja kuvitelmissaan sitä käsikirjoittaa sekä ohjata. ( Siksi sitä olenkin pyrkinyt välttämään ).

Toisen leffasta ei tarvitse oikeasti koskaan ottaa sitä vastuuta. Siinä voi vain kuvitelmissaan ja harhoissaan päteä sekä jatkaa itse omassa leffassaan edelleen täysin vastuuttomasti. Mutta se ei ole niin tarkoituksellista ja palkitsevaa, kuin omassa elämässä oppiminen.

Käsitykseni on melkein aina ollut, että ongelmat voidaan selättää elämässä niiden ilmaantuessa vain hetkeksi, lakaisemalla ne joko maton alle piiloon tai muuten salaten. Mutta oikeasti vasta silloin kun syy-yhteys ongelmaan on ymmärretty. Silloin vasta elokuvani käsikirjoitus voi edetä muuttuen. Voitte myös uskoa että olen monien epä- ja vastakohtien kanssa paininut omassa elämässäni useaan kertaan vuosien varrella. Ja oppinutkin sen että, vastoinkäymisiä kohdatessa voidaan eteenpäin mennä vain kohdatessa ne.

 

Vinkkinä:

Lopeta turhat epäilyt oman elämäsi suhteen, vain se muuttaa tulevan elokuvasi ja sen käsikirjoituksen. Se tuntuu äärimmäisen helpottavalta, kun saa itsensä kiinni itseään kohtaan tehdystä turhasta epäilemisestä ja huomaa vielä sen. Ettei oikeasti tarvitsekkaan turhasta aina epäillä!